Tunkeileva sipulinoutaja!

Meidän bullasta tuli sipulin noutaja! Hoho! :D Päästettiin Pimu ja Pumba ulos riehumaan ja Pumba katos mökin taakse, mutta ilmestyi sieltä piakkoin, suussaan sipuli! Mikä varas, isän sipulin vohki! Veliseni otti Pumban sipuliaarteen, mutta olikin sitten eri asia heittää se pellolle niin, ettei nää kaks sankaria lähtis vouhottaen sen perään (sipuli on vähän niin kuin pallo, ainakin Pimulle :D).

Oli muuten hienoa nukkua mökillä koira sängyssä. Ei muuten mitään, muttaku mahdollisimman lähelle pitää Pumban päästä, niin jätkä lojui mun tyynyllä ja piereskeli onnellisena pahan katkusia trööttäyksiä. Tuli herättyä yön aikana pariin kertaan 8)

Salakavalasti yöllä sänkyyn tunkeutunut bulldoggi! Saatiin kiinni rysän päältä, kuten kuvasta näkee ;)

Ja nyt loppuun hieman kuvia uusista ystävyksistä <3

PS. väitin Pimua 8 vuotiaaksi yhdessä blogitekstissä, mutta neiti on 9 ;)

"Tänne käskit, joko sais sitä herkkua??"

Joku söi sitruunaa, Pimu myös, Pumba jäi sitruunoitta!

Kolmisten on aina hauskempaa!

luu on kova sana!

Perjantai oli hyvä päivä. Jätkänpätkä oli skarppina heti aamusta: tuhos luuta minkä kerkes, juoksenteli ja vähä röhisikin :D
Jotain vähemmän hauskempaaki tapahtui. Lähdinpäs käymään kioskilla, reissuun meni noin 15 minuuttia. Tulin takaisin ja ihana kakkakökkö haju valtas mun sieraimet, ugh! Etin siinä sitte, mihin Pumba oli läjänsä vääntänyt. Ja sehän löytyi siten kun astuin läjän päälle, joka oli matolla... -.-''
Sainpahan tuulta purjeisiin ja pesin sen maton, imuroin, pesin lattiat jne jne hauskaaaaa :D



Alkuillasta lähettiin käymään T&T:n luona, josta Pumba meille tulikin :) Voi sitä riemua, ku pääs poika vähä remuamaan yltympäriinsä tuttujen ranskispalleroiden kanssa! :D Puolituntia juoksemista, kaverin naamassa roikkumista ja pallon noutamista. Tai no, ei Pumba siitä pallosta niinkään innostunut :D Mulla ois ollu hyvä kamerakin mukana mutta 1. patterit loppu 2. piuha edelleen teill tuntemattomilla -.-

Johan tuon tapaamisen jälkeen Pumpum väsyi! Kroohpyyhnyyh kuului takapenkiltä, ku köröteltiin kohti mökkiä. :)

  

Mökillä vastassa oli Pimu ja Aulis. Pimu vähä yritti pompottaa Pumbelia, mutta pysyi hyvin isännän ruodussa. Onhan se nyt ihmeellistä ku yhtäkkiä on tuommoonen pieni pallero riehumassa möksällä :'D

Ja heti seuraavana aamuna tosiaan Pimu&Pumba leikki ja riehui niin että tuolitkin kaatui, perus : DD

Nyt Pumban kanssa parannellaan tassua, joka on saanu vähä kolhua ja tulehtunu vähän. Kiitos isoveljeni, kehitettiin hyvä "sukka" suojaksi, ku lähetään ulos käymään. Ei tartte sitte joka kerta puhdistella, ettei iho kuivu liikoja.

Pimu&Pumba yhdessä :)



12 tassua hyvissä väleissä :)

Pimpeli pumpeli Pummmmba! Päivä alkoi normihommilla, syömällä, nukkumalla ja vähän riehumallakin!
Kello kuusi illalla valmistauduttiinkin sitten treffeille! Treffikumppanina jo tutuksi tullut Aulis ja uutena tuttavuutena Pimu-ranskis.
Pimu näytti NIIN oudolta ja tukevalta, kun nyt on kattellu tätä meidän hauvelia :D Pimu on... hetkonen... 8-vuotias ranskis hyvässä kunnossa, ja mein Pumba on puolivuotta, MUTTA kokoeroa ei ollu enää paljo mitään! :D Vielä ku Pumba saa massaa ja tuosta kasvaa, niin saattaapa käydä niin, ettei Pimu oo enää oikeutettu suurin ja painavin-titteliin meijän perheessä x) On se jännä ku miettii, että Aulis on suomenpystykorva (ts. paljon isompikokoinen ku ranskanbulldoggi), mutta Pimu painaa just ja just enemmän ku hieno herra Aulis :P

Ja oli tosiaan "ruusuntuoksuiset" reffit, Pumba juosta pyrähti aina välillä päin Pimun persiitä ja hoksas sitte haistella vähän pimatsukka-Pimun hajuja :P Seuraavaks sitten Pimu tunki päänsä Pumban vehkeisiin siten, että Pumban takaräpylä sojotti kohti taivasta. Hauskat menetelmät noilla ryttykuonoilla :D Aulis keskittyi mieluummin ympäristön haistelemiseen, kuitenkin vähä moikkas Pumbeliaki.


Ja taas tuloo kuvia matkan varrelta, edelleen pysyvät huonolaatuisina, sorryyy. Oon vaan niin laiska etsimään mun kameran USB-piuhaa muuton jäljiltä, krooh... 8)

Aulis, Pumba ja Pimu :)

Vähän yritettiin myös seistä nätisti :D

Lopulta Pumba olikin sitten rättiväsynyt bulla!

Wink ;)

Pumba tapaa Auliksen(ja huomenta kello 05.00...)

Viuuuuu! Pumba on riehunu itsekseen tänään, luunsa kanssa :D Kieltämättä niin ihanan - ja hauskan - näköstä, ku mustavalkonen pötkylämme juoksee keittiö-olohuone-keittö-olohuone väliä ja antaa luulle turpiin xD Hyvä vaan ku riehuu, ku pojan ensimmäiset päivät  uudessa kodissa oli vähä splöööh. Pumba vaan nukkui eikä oikee innostunu mistään. Nyt kyllä innostuu! Ja kun poika on nyt ymmärtänyt, että täällä voi riehua yksikseen ja että se on ihan hauskaa, sain kuvan, missä se ei nuku :D

Tosiaan, aamuyöllä tuli Pumbalta muheva paska, suoraansanottuna. Mut ei siinä mitään, en minä heränny, vaan Tumppi :'D Nukuin onnellisena asennossa äks, ku Tumppi alkoi siivoamaan lattialta Pumban ruskeaa pötkylää... Vitsi, jos olis ollut niin päin, että mä herään kakkakäryyn ja Tumppi ei, se kakka olis varmaan jääny lattialle siihen asti, kunnes on enempi aamumpi... x)

Mutta joo. Asiasta toiseen. Pumban kanssa on menossa operaatio-sosiaalistu-auliksen-ja-pimun-kanssa (jotta kaikki kolme vois olla sulassa sovussa möksällä ja muutenkin). Aulis on khauuunis suomenpystykorva poika, joka ei rakasta jokaista karvaturria... Auliksen "sisko" on ranskis Pimu, joka on puolestaan kaikkien kaveri! Tänään pakattiin Pumbeli autoon ja lähdettiin "neutraalille" maaperälle kahtomaan Aulis-poikaa. Tapaaminen menikin tosi hyvin! Aulis vaan kyttäs Pumbaa what the heck is that-tyylillä ja yritti varovasti vähä haistella. Aulis kävi nuuhkasemassa ja meni merkkaamaan puun, tuli taas nuuhkasemaan ja meni merkkaamaan puun, tuli kolmannen kerran nuuhkasemaan ja meni merkkaamaan sen saman puun jne... x) Mitään räyhinkiä ei tullu, vaikka ei pojat toisiinsa ensisilmäyksellä rakastuneetkaan :D Tai no, Pumba kyllä oli ihan innoissaan, mutta Aulis oli vähän varovaisempi ja välinpitämättömämpi. Aulis tosiaan on jo 12-vuotias herra, ettei meno oo ihan samaa kuin puolivuotiaalla Pumballa.
Huomenna Pumban treffikumppanina onkin sitten Pimu. Toisin sanoen, röhinän täyteinen päivä tiedossa!

Jotain muutakin hauskaa mun piti kirjottaa, mutta en mää enää muista kun kellokin on jo liikaa. Joten, vi ses imorgon, bye byee!

Uusia tuttavuuksia ja suunnitelmia! (+ yksin kotona ekaa kertaa)

Pumba lempipaikassaan - jälleen!

Tänään Pumba-poika sai uuden kahdella jalalla kävelevän ystävän :) Kaverini tuli katsomaan tätä ihmeellistä otustamme ja tykästyminen oli molemminpuoleista! ;D Ja mikäpäs sen parempi paikka nukkua, kuin syli. Siinä röhköpötkö sitten makoisasti makoili! Kuvat ei oo huippulaatuisia, mutta kyllä niistä selvää saa... :'D

Pumba rakastaa ihmisiä valtavasti, tosin lenkillä ne pikemminkin ihmetyttävät. Aina pitää vähän jäädä kyttäämään ja ihmettelemään, miksi kaikki tyypit ei tuu likelle! :P Vois vähän yrittää kouluttaa siihen suuntaan, että kävellään ohi nätisti eikä jäädä kuikuilemaan sinne taakse päin ikuisesti... :) Silloin kyllä jäädään kun kehuja satelee! Muutaman kerran on Pumba joutunut suuren ihailun kohteeksi :D ("Voi kun se on söpö!! Voi ihana!")

Nyt kun poika on kotiutunut jo aika hyvin, aletaan harjoittelemaan vähän näyttelyitä varten. Ensimmäinen "haaste" on, että Pumbbeli oppii seisomaan nätisti niin lattialla kuin korkeammalla. Tänään ainakin näytti menevän aikas hyvin tuo paikallaan seisominen :) Haastavampaa taitaakin olla käveleminen näyttelytaluttimessa nätisti vierellä, kun meinaa Pumba aina jäädä vähän taakse... Mutta, kaikki ajallaan :) Kaikenlaiseen ronklamiseen se on jo tottunut aika hyvin. Eipä Pumba paljoa ressaa, vaikka oudommatkin ihmiset sitä käpälöi naamasta ja jaloista ja selästä ja mahasta... x)

Ens viikolla olis sitten tarkotus mennä näyttelyharkkoihin! Pumba näkis uusia paikkoja, monia koiria ja tottuis vähä siihen hälinään. Täytyy vaan varata nameja matkalle mukaan :D

Niin ja hei!! Tänään tuli ekaa kertaa kakka ja pisu samalla lenkillä! :D JEE! Voi sitä Tumpin voitonriemua :D (kyttäsin partsilta niiden kahden jätkän menoa...:D)

Tänään oli myös uusi haaste Pumballe. Hän joutui jäämään ypöyksin kotiin. Mitään mielenkiintoista ei jääny pojan ulottuville - niin mä ainakin luulin. Nooh, saavuin kotiin ja löysin eteisen lattialta Tumpin termospullon, yhden taulun (joka oli nojannut seinää vasten suht matalalla eteisen pöydällä) ja meidän kolikkopurkin! Johho, vautsi vaude sanon minä :D Toivottavasti se ei oo syöny niitä kolikoita! Purkki oli kuitenkin kiinni hyvin ja keraaminen, toisin sanoen, MIKSI Pumba kiinnostui siitä x) Seuraavaks kotiin jää Pumban ulottuville vain ja ainoastaan matto lattialle ja huonekalut... 8)

Nyt kultaröhkö Pumbbeli tuossa järsii lehmännahkaluutaan pylly pystyssä!

Ulkoilua ja treffit kultaisen kanssa

Tänään Pumbeli lähti lenkille heti aamu kuudelta isäntänsä (Tumpin) kanssa. Ja jihuu! Kakka ja pissu tuli tällä kertaa ulos :) Pian sen jälkeen olikin ruoka-aika. Noh, olin valmis lähtemään ulos tämän herran kanssa ja juuri kun olin huutelemassa poikaa ovelle päin, tuli tortut olkkarin lattialle. Nam. :D Toisin sanoen, mun ois pitäny olla nopeampi :D

Iltapäivällä oli sitte tiedossa treffit Puppe-kultsun kanssa. Voi sitä riemua, Pumba yritti kaikkensa, jotta sais Pupesta leikkikaverin. Eipä onnistanut, Puppe-vanhus vaa laahusti meidän kurttukuonon ohi ja pysähteli ku Pumba blokkas :D Puppe oli oikein malliesimerkki nuorelle herralle, tuli vähän opittua uusia juttuja :)

Lenkillä Pumba kävelee tosi hienosti, mutta yks miinuspuoli on: se kiilaa silloin tällöin suoraan eteen, jää jalkoihin ja lenkittäjä joutuu hyppelemään sen yli ku angorakani :D Nooh, mielummin niin, että se kiilaa kuin että vetäis pää viidentenä jalkana kohti tuntematonta... Muuten lenkit sujuukin tosi hyvin. Mutta kaikkia ihmisiä pitää kytätä, ne on niin kummallisia, ku eivät kaikki tuu tervehtimään...

Kohta taas onkin uuden lenkin aika, ennen kuin tarpeet tulevat sisälle...  :)

edit//
Niin joo, ku päivä on ollut niin HIRRMUISEN raskas, täytyy pienen bulldogin nukkua (vähintään kello 12:ta kello 21!)

Tuhina täytti kodin!

Koko pienen ikäni halusin ja toivoin koiraa. Yhtenä päivänä kiljuin ihanaiselle avopuolisolleni: "OON 20 VUOTTA HALUNNU KOIRAN, KOSKA MÄ SAAN!". Siitä se ajatus sitten lähti eteenpäin ja nyt meillä onkin pieni (ei nyt enää kyllä pienipieni :>) tuhiseva röhköpötkö. Toisin sanoen Pumba the ranskis! <3

Pumba isännän sylissä

Rodun valinnassa ei ollut mitään miettimistä, kiitos isoveljeni ja hänen vaimonsa Pimu-koiran! Pimua kinuttiikin usein hoitoon, ihan muuten vaan, koska koira talossa tuntui hyvältä ja Pimu oli alusta asti IHANA<3

Nyt kotona sohvaperunoi oma Pumbamme! :)